Olkapää voi oireilla monella tapaa. Yleisimmin ihmiset huomaavat, että kipu rajoittaa käden liikkeitä. Käden nostaminen hartiatasoa ylemmäs voi olla vaikeaa ja käden vieminen selän taakse mahdotonta. Jatkuva särkykään ei ole harvinaista ja joskus kädet puutuvat herkästi.
Olkapään oireet eivät rajoitu pelkästään olkapäähän itseensä, vaan usein heijastukset tuntuvat niskassa ja muualla kädessä. Kyynärpäässä voi tuntua rasituksessa polttavaa kipua, joka on niin voimakasta, että esimerkiksi etunojapunnerrus on mahdotonta. Joskus kipu tuntuu olevan kämmenselässä ja ilmenee voimakkaana silloin, kun kädellä tarttuu johonkin nostamismielessä. Tällaisissa tapauksissa olkapään hoitamisen vaikutukset ovat suorastaan radikaalit. Oireet katoavat hyvin nopeasti, kun olkapää on palautettu hyvään asentoon.
Olkapää on hyvin liikkuva nivel, joka voi myös vahingoittua kaatumisissa ja muissa tapaturmissa. Kivuliaimmat ja pitkäaikaisimmat vammat näyttävät liittyvän kiertäjäkalvosimen repeämiin. Sellaiselle ei perinteisin konstein oikein paljoa voi tehdä. Olkapää voi olla myös kansanparantajan näkökulmasta poissa paikaltaan eli huonossa asennossa. Ja onhan mahdollista, että olkapäässä on revähtymän lisäksi myös virheasento, jolloin asennon korjaaminen voi lievittää kipua.
Toisinaan olkapää kipeytyy jonkin tekemisen aikana tai seurauksena, joskus olkapään kipu näyttää tulleen yöllä nukkuessa. Olkapää kipeytyy nopeasti ja helposti, jos sitä rasittaa silloin, kun se on syystä tai toisesta huonossa asennossa.
Ahdas olkapää
Tavallista näyttää olevan, että kipeytyneeseen olkapäähän laitetaan kortisonia ja puudutusainetta. Tällöin ajatellaan, että olkapää on tulehtunut. Ja monen monta kertaa on olkapääkipuinen myös kuullut, että olkapäässä on ahtauma, jonka takia jänne jää puristuksiin. Leikkaushoidossa luusta veistellään palasia ja järjestetään tilaa paksuuntuneelle jänteelle.
Näissä tapauksissa mieleen herää kysymys, että miten tämä ahtauma nyt sitten yht’äkkiä tuli. Kansanparannuksen näkökulmasta kokemusta on nimittäin siitäkin, että ahtauma johtuu olkapään virheasennosta. Tilanne korjaantuu, kun olkapää saadaan palautettua oikeaan asentoonsa. Sen jälkeen jänne taas mahtuu liikkumaan niin kuin on tarkoitettu.
Eipä ole paljoa kulunut aikaa uutisesta, jossa kerrottiin olkapääleikkauksista – useissa tapauksissa ne ovat olleet parantumisen kannalta turhia. Tutkimuksessa oli nimenomaan tutkittu ahtautuneen olkapään hoitamista. Leikkaushoidon seurauksena parantuminen oli vain pitkittynyt.
Hermopinteet
Myöskään hermopinteet eivät ole tuntemattomia olkapään ja käden alueen liikerajoitusten ja kipujen synnyttäjänä. Mieleeni tulee olkapää, jossa oli ollut kipuja ja jännittyneisyyttä jo vuosia. Lopulta ilmeni, että oireet johtuivat siitä, että potilas varoi tiettyjä liikkeitä, jotka olisivat aiheuttaneet liikettä toisaalla – nimittäin siellä, missä tämä hermopinne tai sen kaltainen aiheutti ongelmaa. Pelkästään oirealueeseen keskittynyt tutkimus ja hoito eivät olleet osoittautuneet riittäviksi. Tutkimusten mukaan olkapäässä ei ollut mitään vikaa. Eikä ollutkaan, sillä vika oli toisaalla kuin sen aiheuttamat oireet.
Eräässä toisessa tapauksessa käden oireet olivat korjaantumattoman hermovaurion syytä. Hermon vaurio oli todettu hermoratatutkimuksessa ja potilaalle ei annettu toivoa tilanteen parantumisesta. Tiesin ongelman sikäli, että olin joitain vuosia aikaisemmin tullut itsekin siihen tulokseen, että vika on varmaan hermossa, koska en silloisilla tiedoillani ja taidoillani pystynyt muuttamaan tilannetta miksikään. Kuitenkin, nyt vuosia myöhemmin, muun hoidon yhteydessä hoidin toivottoman olkapään ja käden rutiininomaisesti odottamattakaan, että sillä olisi kummempia vaikutuksia. Yllättäen käsi tuli kuntoon ja oireet katosivat! Oireiden syynä ei siis sittenkään ollut hermovaurio, vaan kenties pikemminkin jonkinlainen hermopinne, joka vapautui olkapäätä sopivasti liikuttelemalla.
Miksi olkapää, joka on niin liikkuva nivel, voi juuttua asentoon, jossa se ei pysty normaalisti liikkumaan? äkkiseltään luulisi, että nivel palautuu helposti normaaliin asentoonsa. Mutta niin ei käy, vaikka kättä yrittäisi liikutella paljonkin. Tätähän usein tehdään fysioterapiassa – vaikka näyttääkin siltä, että liikehoidot tehoavat usein tuskastuttavan hitaasti. Syynä on ehkä aluksi tiettyjen lihasten kiristyminen, mutta myöhemmässä vaiheessa myös erilaiset hermojen pinnetilat. Kun mahdollinen pinnetila saadaan hoidettua ja oikeat lihakset liikkumaan omalla liikelaajudellaan, on tavallista, että olkapääkin alkaa toimia ilman kipua.
Solisluun virheasento
Lapaluu on yhteydessä rintalastaan yhden irrallisen luun eli solisluun välityksellä. Jos jompikumpi solisluun pää on poissa paikaltaan, se aiheuttaa enemmän tai vähemmän jatkuvia oireita. Minulla on omakohtaista kokemusta omasta solisluustani tässä mielessä. Kun lapaluun puoleinen nivel oli pompsahtanut pois paikaltaan, oireet olivat ajoittaisia, joskin eräälläkin kerralla ne jatkuivat kolmisen kuukautta. Oireet liittyivät olkapään liikutteluun. Toisella kertaa olin epäonnekseni saanut rintalastan puoleisen solisluun pään pois paikaltaan. Tällöin oireet tuntuivat selän puolella lapaluussa. Kun solisluu painettiin paikalleen, oire katosi. Onneksi kyseistä vammaa päästiin hoitamaan pian sen syntymisen jälkeen.
Urheiluvammoja käsitelleen eepoksen mukaan solisluun sijoiltaanmenon oireet alkavat vaivata keski-iän lähestyessä, josta päättelinkin sitten, että keski-ikä omalla kohdallani oli alkanut. Saman teoksen mukaan solisluun pää ei pysyisi paikallaan kuin leikkauksen avulla, koska sitä ei oltu laitettu paikalleen välittömästi vamman syntymisen yhteydessä, josta oli kulunutkin jo lähes viisitoista vuotta. Minua kuitenkin onnisti sikäli, että Jouko Holma, jonka opissa olin, laittoi sen paikalleen. Samalla opin itse, miten se tapahtuu, joskin on sanottava, että helposta periaatteesta huolimatta se ei aina ole ihan helppoa!
Kansanparannuksen mahdollisuudet
Nimenomaan olkapääongelmat saivat minut alunperin kiinnostumaan kansanparannuksen keinoista hoitotyössä. Kuntohoitajan urani alkutaipaleella hoitovalikoimassani oli oikeastaan vain yksi menetelmä – perinteinen hieronta öljyä käyttäen. Yritin luonnollisesti tehdä työni mahdollisimman hyvin, mutta vuosien kuluessa huomasin, että hieronta ei ollut riittävä hoito olkapään kiputiloissa ja liikerajoituksissa. Olin pitkään tyytynyt sanomaan asiakkaille, että minä käsittelen vain lihaksia, että toivottavasti se auttaa. Ja auttoihan se sentään silloin tällöin. Olkapääongelmaisiin ihmisiin törmäsin kuitenkin siksi usein, että halusin oppia hoitamaan heitä paremmin. Selkäongelmaisiakin oli paljon, mutta en edes kuvitellut pystyväni hoitamaan ongelmien alkusyytä.
Itseasiassa joskus mielessäni mietin, mitä hyötyä oli hieroa ihmistä, jonka selässä välilevy oli ”poksahtanut pois paikaltaan” ja jonka selkää oli leikattu muutaman vuoden välein. Jollain tavalla kuitenkin hämmästelin, miten jo pelkästään hieromalla näinkin vaikeassa tilanteessa olevan ihmisen selkä pystyi toipumaan niin paljon, että kipua ei juurikaan tuntunut ja oireet saattoivat hellittää muutamaksi päiväksi. Oman järkeilyni mukaan hieronnalla ei voinut olla vaikutusta välilevyihin.
Minun kannaltani on ollut hyvä, että olen aina tuntenut itseäni taitavampia vanhempia kollegoja, joilta olen saanut myös oppia erilaisia niksejä. Yhden hyvän konstin olkapään hoitamisesta olin oppinut jo opiskeluaikanani hämeenlinnalaiselta Matti Heikkilältä ja sitä kehittelin eteenpäin vuosien myötä. Matin kannustuksesta aloin pähkäillä, miten olkapäätä oikeastaan voisi hoitaa paremmin. Ihmettelin, miten kansanparantajat aikanaan olivat itse oppineet erilaisia konsteja, joista itselläni ei ollut aavistustakaan. Kertasin iltaisin anatomian kirjaa ja yritin ymmärtää. Kirjasta opittu viisaus on kuitenkin vaikeaa siirtää käytännön hoitotyöhön!
Vuotta myöhemmin kuulin ensimmäisen kerran sanan ”jäsenkorjaaja”. ”Ei, en minä ole jäsenkorjaaja, minä olen kuntohoitaja”. Onnistuin laittamaan solisluun pään takaisin paikalleen hyvällä tuurilla ja tietämättä, mitä tein. Hoitaminen on vaikeaa, jos ei ole selvillä, mitä on tarkoitus tehdä, mikä on päämäärä ja miten oikeastaan pitää hoitaa.
Punainen lanka löytyy
Kun Matti ehdotti, että lähtisin hänen kanssaan jäsenkorjauskurssille, en epäröinyt hetkeäkään. Ensimmäisen kurssiviikonlopun jälkeen tein kaikille asiakkailleni kurssilla juuri oppimiani asioita. Jonkin ajan kuluttua aloin soveltaa näitä periaatteita laajemminkin. Oikeastaan jäsenkorjausopit muuttivat hoitotapaani melko paljon. Jäsenkorjauskurssi tarjosi paljon käytännöllistä tietoa ja taitoa. Tunsin saaneeni paljon, mutta siitä huolimatta minulle jäi vuosiksi tunne, että punainen lanka puuttui. Ja mitä olkapään hoitamiseen tulee, opin pari uutta tekniikkaa, mutta niiden soveltaminen ei tuntunut helpolta enkä niiden avulla saanut aikaan niin paljoa kuin olin toivonut.
Sitten minulle avautui mahdollisuus päästä Jouko Holman oppiin. Hoitotyyli oli niin erilainen kuin mitä olin oppinut jäsenkorjauksessa, että en oikein vieläkään tiedä, millä nimellä sitä pitäisi kutsua, joten nimesin sen method–Holmaksi. Syvimmältä olemukseltaan menetelmä on hyvin vapaa ja luova. Keho käydään läpi tietyssä järjestyksessä, tarkistellaan ja etsitään pieniä poikkeavuuksia, joita voidaan hoitaa erilaisin tavoin – vaikkapa jäsenkorjauksesta tai muualta opitulla tavalla.
Aivan poikkeuksellista ei ole, että hoitotilanteessa soveltaa käytettävissä olevia keinoja uudella tavalla. Nimenomaan tällaisissa tilanteissa tulee esiin tietynlainen luovuus. Joukolta opitut taidot ovat kuin liima, joka sitoo yhteen kaiken muun uran varrella opitun tiedon ja taidon. Joukon opetuksessa löytyi hoitotapahtumassa kaivattu punainen lanka, jonka vaikutuksesta myös olkapäitä vaivaavissa ongelmissa hoitotulokset ovat parantuneet huimasti.
Ei ole siis syytä sitoa itseään mihinkään tiettyyn teoriaan tai tekniikkaan. Päätavoite on oppia ymmärtämään ja näkemään, miten ihmisen kokonaisuus toimii ja miten pienikin häiriö voi aiheuttaa kokonaisuuden kannalta ikäviä haittoja, jotka tuntuvat kipuina ja särkyinä ja kehon kestämättömyytenä. Tilanteesta riippuen asialle joko voi tehdä jotain tai sitten ei. Usein oloa voi kuitenkin helpottaa.
Joukolta opin, että missään tilanteessa ei kannata luovuttaa, vaikka potilas olisi vakavaltakin kuulostan diagnoosin olkapäälleen saanut. Erittäin moni jäätynyt olkapää on parantunut taianomaisesti yhdellä hoitokerralla. Kipu on hellittänyt ja käsi liikkuu niinkuin sinä ei mitään vikaa olisi ollutkaan – muutamien minuuttien hoitamisella! Kuitenkin tiedän, että jäätynyt olkapää ei aivan näin helpolla tavalla parane. Kysymyksessä oli ehkä sittenkin olkapään hienoinen virheasento ja siitä johtuva toimimattomuus.