Kokemuksia MS-taudista
Eräällä kerralla toin Joukolle potilaan, joka sairasti MS-tautia ja jonka olkapäätä särki ja käsi myös puutui jatkuvasti. Lääkärin mielestä oire johtui yksinomaan MS-taudista eikä sille voisi tehdä mitään. Saman lääkärin tuomion mukaan potilaan olisi pitänyt varautua hankkimaan kesäksi pyörätuoli, sillä hän ei todennäköisesti enää pystyisi kävelemään silloin. Tällä kertaa lääkärin ennustukset eivät onneksi toteutuneet. Kävelykyky parani nimittäin huomattavasti, kun lantion asento korjattiin. Ja sitten olkapäähän. Jouko esitteli olkapään päällä olevaa pattia. Kyseinen patti johtui siitä, että solisluun pää ”törrötti poissa paikaltaan”. Sitten Jouko näytti, miten hän laittaa sen paikalleen. Patti oli poissa. Itseasiassa samassa yhteydessä Jouko hoiti myös oman olkapääni.
Seuraavana aamuna soittelin potilaalle ja kyselin hänen vointiaan. Käsi ei ollut puuduksissa eikä olkapäässä ollut kipuja. Tätä kirjoittaessa tapahtumasta on kulunut kymmenisen vuotta, potilas kävelee edelleen eikä olkapäässäkään tunnu olevan mitään vikaa.
Aivoinfarktin jälkitila
Toisella kerralla hoitoon tuli mies, jolla oli ollut aivoinfarkti. Hoitoon tullessaan mies otti tukea seinästä ja vaimo talutti toisesta kädestä. Olisin saanut hoitaa miehen kokonaan, mutta erittäin kipeän olkapään kohdalla annoin Joukon näyttää, miten asia korjataan. Aivan normaalisti, mutta tietenkin varovaisesti – eikä hoito ollut aivan kivuton. Hoidon seurauksena olkapään kipu kuitenkin katosi. Oli myös jonkinlainen ihme, miten miehen kävelykyky parani huomattavasti. Ilmeisesti aivoinfarkti oli jossain vaiheessa aiheuttanut jonkinlaisia kouristuksia, joiden takia lantio oli nyrjähtänyt, toinen lonkka oli melko pahassa asennossa ja olkapääkin oli hienoisesti sijoiltaan. Hoidon jälkeen mies nimittäin pystyi kävelemään ontuen ilman tukea!
Oikeastaan on aika hämmästyttävää, että useimmat lääkärit tuntuvat suhtautuvan monien aivoinfarktipotilaiden olkapää- ja lonkkakipuihin siten kuin ne kuuluisivat asiaan ja että niille ei voi tehdä mitään. Samaan aikaan kuitenkin tiedetään, että aivoinfarktin kylkiäisenä useinkin tulee nivelten sijoiltaanmenoja.
Olkapää sijoiltaan
Sitten hoidettavaksi tuli mummo, joka oli liukastunut ulko-ovellaan ja tipahtanut rappuset alas. Hän oli joutunut makaamaan portaiden vieressä pitkän aikaa ennenkuin oli saanut apua. Lääkärissä olkapää tutkittiin ja todettiin, että luita ei ollut murtunut. Olkapäässä ei ollut mitään suurempaa vikaa. Kipu oli kuitenkin sietämätön, joten mummo halusi päästä kansanparantajan hoidettavaksi. Hoidin hänet muuten, mutta Jouko hoiti erittäin kipeän olkapään. Taisi siinä kyynelkin tulla silmänurkasta – mutta lopputulos oli erittäin hyvä. Seuraavaa ihmistä hoitaessani mummo istuskeli tuolilla ja sanoi, että kyllähän teki hoito kipeää, mutta nyt käteen ei enää satu lainkaan! Olkapää oli ollut kansanparantajan termein poissa paikaltaan.