Lantion / SI-nivelen toimintahäiriö

Lantio on tärkeä osa kaikessa päivittäisessä liikkumisessa. Monissa urheilulajeissa painotetaan, että liikkeen tulee lähteä lantiosta tai että sen kautta suoritukseen tulee voimaa. Jos lantio ei toimi niinkuin sen pitäisi, siitä seuraa erilaisia ongelmia.

Ihmisen kävellessä tai juostessa lantion molemmat puoliskot joustavat siten, että lantio kokonaisuudessaan keinuu. Parhaimmillaan tästä keinumisliikkeestä tulevaa tunnetta voisi kuvailla sanomalla, että lantion sivuissa on ikäänkuin pyörät, jotka rullaavat herkästi ja symmetrisesti. Juoksu sujuu silloin vaivattomasti ja jalat liikkuvat helposti ääriasentoihinsa eteen ja taakse – tämä liike tuntuu lähtevän lantiosta saakka. Varsinkin jyrkässä alamäessä tämän merkityksen voi huomata selvästi.

Kävellessä ja juostessa tarvittava lantion jousto tapahtuu etupäässä SI-nivelissä, mutta myös aavistuksen verran häpyliitoksen kohdalla. Joustoliikkeet ovat niin pienet, että osa lääkärikunnasta uskoo, että kyseistä liikettä ei ole olemassakaan tai että sillä ei ainakaan ole mitään merkitystä.

Käytännön työssä olen havainnut, että lähes kaikilla selkäkipupotilailla on jonkinasteinen häiriö lantion toiminnassa ja että tämä liittyy nimenomaan SI-niveliin.

Miten sen voi havaita?

Lantion asentovirheen toteamiseksi ei tarvita röntgenkuvia. Sen voi huomata siitä, että lantion toinen puoli on toista edempänä, pakarat voivat olla eri tasolla ja suoliluiden harjat eri korkeuksilla. Myös selkärangan ja koko ylävartalon vinous tai kiertyminen viittaavat lantion asentovirheeseen.

Päinmakuulla SI-nivelen virheasento voi näkyä siten, että toinen pakara on ylempänä kuin toinen tai koko lantio voi olla voimakkaasti kiertynyt jommalle kummalle puolelle. Selkeä merkki SI-nivelongelmasta on, kun suoliluiden reunat selkärangan molemmin puolin ovat eri korkeudella. Huopaisista aamutossuista tai villasukista on helppo havaita, jos toisenpuoleisen tossun kantapää kuluu puhki, mutta toinen on vielä aivan hyvässä kunnossa. Se merkitsee sitä, että painoa on enemmän toisella jalalla, mikä puolestaan selittyy useimmiten SI-nivelen virheasennolla.

Yksi merkittävä havainto on, että lantion vinous aiheuttaa näennäisen jalkojen pituuseron – osaltaan siihen vaikuttaa tosin myös usein lantion virheasennon seuralaisena esiintyvä lonkan virheasento. Valtaosalla niistä ihmisistä, joita olen hoitanut, tämä pituusero katoaa, kun lantion ja lonkkien virheasento korjataan. Tavallisesti oman alani kirjallisuudessa väitetään, että jalkojen eripituisuus olisi syynä mm. selkäoireisiin, mikä toisaalta voi pitää paikkansa. Jalkojen pituuseroa ei sen sijaan paljoa ole pohdittu, vaan on ajateltu, että toinen jalka nyt vain sattuu olemaan toista lyhyempi.

Jalkojen pituuseron korjauskeinona on usein ehdotettu korotuspohjallista. Ainakin toisilla ihmisillä tällainen ratkaisu poistaa joitain oireita, mutta tuo mukanaan toisia. Virheellisen asennon tukeminen ei ole välttämättä hyvä ratkaisu.

Lantion asennon varmistamiseksi tutkimuksen voi tehdä ensin potilaan seistessä ja uudestaan päinmakuulla ja verrata näin saatuja tietoja toisiinsa. Toisinaan yksi silmäys potilaaseen tämän kävellessä paljastaa vika-asenossa olevan SI-nivelen. Kaikenlainen linkutus kävellessä johtuu usein SI-nivelen virheasennon aiheuttamasta liikeratojen epäsymmetrisyydestä tai ainakin tätä voi hyvällä syyllä epäillä.

Mistä tiedän, että itselläni on lantio vinossa?

Usein ihmiset kysyvät, mistä voi tietää, että itsellä on SI-nivel huonossa asennossa. Itse olen oppinut tuntemaan sen oireista. Jos selässä, lonkissa, polvissa, kantapäissä tai jalkaterissä tuntuu olevan jotain vialla ilman mitään syytä – esimerkiksi kantapää on kipeä, vaikka en sitä ole satuttanut – epäilen ensimmäiseksi, että lantioni ei olekaan ihan suorassa. Toinen havainto liittyy juoksun sujuvuuteen. Jos juoksu tuntuu kulmikkaalta ja toinen jalka on ikäänkuin pidemmän oloinen, tiedän, että vika on lantion asennossa.

Toisaalta oireilukin muuttuu ajan myötä. Vuosia sitten oikea jalkani alkoi tehdä outoa vippausta sivulle juostessani lantio vinossa. Sittemmin, kun olen nähtävästi ollut suurimman osan ajasta suorassa, on elimistön tilakin korjaantunut. Jos nykyään nyrjäytän lantioni, ei askelluksessa tapahdu huomattavaa muutosta. Tilanne ehkä olisi toinen, jos juoksentelisin lantio vinossa kuukauden tai pari (ja vino lantio sallisi sen).

Itselläni on krooninen SI-nivelongelma. Se syntyi suunnistaessa vasemman jalkani tarttuttua metsässä olleeseen vanhaan piikkilankaan. Voimakas repäisy hajotti jotakin vasemmalta puolen lantiota. Tuon tapahtuman jälkeen vasen SI-niveleni on mennyt tavattoman helposti huonoon asentoon. Jos nostan jotain painavaa oikealla kädelläni, tunnen, kuinka vasen suoliluu alkaa kiertyä eteenpäin. Jos vastaavasti nostan jotain raskasta vasemmalla kädelläni, oikea puoli lantiosta tuntuu täysin jämäkältä. Ero on huomattava. Jos kannan raskaan puutelineen halkopinolta uunin viereen, alkaa ala-selkääni kiristellä parin tunnin kuluessa ja juoksukin muuttuu vaikeaksi. Juoksun alussa lonkat tuntuvat aroilta ja toisinaan selkä kiristyy niin pahasti, että juoksusta ei kertakaikkiaan tule mitään. Ikävimmillään oireet alkavat kuitenkin tuntua oikeassa pohkeessa. Tyypillistä on, että oireet hellittävät nopeasti, kun saan lantion taas suoraan.

Käytännössä on mahdotonta aivan varmasti sanoa tarkalleen, missä asennossa tai millä tavalla SI-nivel on paikoiltaan. On kuitenkin selvää, että jokin on pielessä, kun suoliluu ei palaudu normaaliin asentoonsa, vaan itsepäisesti on vinossa kaikenlaisista venyttelyistä ja harjoituksista huolimatta.

Jos SI-nivelen dislokaatio (= “poissa paikaltaan” hienommin sanottuna) muistuttaa polven tai nilkan sijoiltaan olemista, ovat nivelpinnat toisiinsa nähden sopimattomassa asennossa. Jos tila johtuisi pelkästään lihaksista tai nivelsiteistä, on vaikeaa selittää miksi nivel ei kuormitettuna palautuisi normaaliin asentoonsa. Sama ongelma on olkapäässä. Kuormitus ei korjaakaan nivelen asentoa, vaan alkaa aiheuttaa erilaisia oireita.

Minkälaisia oireita se aiheuttaa?

Lantion alueen toimintahäiriön seuraukset nivoutuvat laajaksi ongelmavyyhdeksi, joka synnyttää monenlaisia oireita lähes koko kehoon. Kivut ja jäykkyydet ovat toispuoleisesti liikkuvan lantion muualle kehoon aiheuttamien häiriöiden seurauksia. Usein oireena on issiastyyppinen alaselän kipu, joka heijastelee pakaraan, lonkkaan ja jopa nilkkaan saakka. Toisilla lantion alueen häiriintynyt liike aiheuttaa selän jäykkyyttä ja jatkuvasti uusiutuvia nikamalukkoja niin lannerangan kuin rintarangankin alueelle. Joillain oireet ulottuvat niskaan ja olkapäihin saakka.

Toisinaan asentovirhe voi olla huomattava ilman suurempia oireita tai oireet ovat ajoittaisia. Kuitenkin virheasennon aiheuttama mekaaninen rasitus alkaa aikaa myöten oireilla tavalla tai toisella. Sen takia askellus muuttuu siten, että lonkan, polven, nilkan ja jalkaterän liikkeet muuttuvat ja ne rasittuvat eri tavalla kuin aikaisemmin. Myös kehon epätasainen kuormitus pitkällä aikavälillä aiheuttaa ongelmia lannerangan välilevyihin (toispuoleinen puristus), lonkkaan ja polveen (rasittuneempi kuluu ja syntyy nivelrikkoa ja muuta kulumaa). Ehkä juuri toispuoleisuuden takia on niin paljon ihmisiä, joilla vain toinen lonkka tai polvi on jouduttu leikkaamaan.

Omalla kohdallani vasemman puoleisen SI-nivelen toimintahäiriö aiheuttaa selvästi havaittavat oireet juostessa ja liikerajoituksen lonkan kiertoliikkeisiin. Juoksulenkin alussa huomaan, että jalan ojennus eteen ja toisaalta ponnistavan jalan jääminen taakse aiheuttavat ääriasennoissaan pientä kipua nivusiin ja lonkkiin. Kun lihakset lämpiävät, kipu katoaa. Juoksun edelleen jatkuessa huomaan, että vasen lantionpuolisko pyrkii koko ajan olemaan hieman edessä ja sen liike tuntuu jähmeältä ja rajoittuneelta ja lihakset väsyneiltä. Samaan aikaan oikea lantionpuolisko “raahautuu” perässä, mutta se liikkuu hyvin. Tästä toispuoleisesta lantion “soutamisesta” seuraa hyvin nopeasti oikean puolen pakaran/lonkan alueen kipuja ja hieman voimakkaampaa väsymystä, kun lihakset alkavat mennä jumiin ylirasituksesta. Juoksulenkin jälkeen oikean pakaran lihakset jumiutuvat liikkeen lakattua perusteellisesti.

Häiriintynyt SI-nivelen toiminta saattaa vaikuttaa voimakkaasti lonkan liikeratoihin. Lonkan koukistaminen voi aiheuttaa kipua nivustaipeessa. Varsinainen liikerajoitus syntyy kuitenkin lonkan kiertoliikkeisiin. Lonkan ulkokiertoa rajoittaa voimakas kipu. Etukäteen on vaikea sanoa, onko kysymyksessä loppuun kuluneen nivelrikkoisen lonkan aiheuttama oire vai lantion virheasennon synnyttämä oire. Jos lonkan liikeradat avartuvat hoidettaessa melko helposti, en usko itse lonkkanivelen olevan kovin huonossa kunnossa.

Miten sitä hoidetaan?

SI-nivelen virheasennon aiheuttamat vaivat korjaantuvat, kun nivel alkaa taas toimia oikealla tavalla. Hoidettaessa nivel yksinkertaisesti palautetaan oikeaan asentoonsa. Joillain ihmisillä nivel pysyy tämän jälkeen hyvin oikealla paikallaan, mutta joissain tapauksissa nivelen virheasento palautuu helposti. Korjauksen kestävyyttä on vaikea arvioida etukäteen, sillä se riippuu monista tekijöistä. Muun muassa nivelten yleinen yliliikkuvuus näyttää vaikuttavan SI-nivelen paikoillaan pysymiseen. Koska etukäteen ei voi tietää, miten hyvin kenenkin lantio pitää oikean asentonsa, on suositeltavaa kaikille hoidetuille varoa jonkin aikaa liikkeitä, jotka altistavat virheasennon palautumiselle

Kokemuksia hoitamisesta

Vaikuttavinta on, kun SI-nivelen asentokorjaus poistaa oireet välittömästi. Ihmisellä on voinut olla vaikeita issias-tyyppisiä kipuja kuukausitolkulla, mutta hoitopöydältä ylös noustessa niitä ei enää ole. Jollakulla on ollut kipuja kantapäässä kymmenen vuotta ja vaiva on diagnosoitu plantaarifaskiitiksi. Ainoa konkreettinen havaittavissa oleva syy ongelmalle oli virheasennossa oleva SI-nivel. Korjauksen jälkeen kipu katosi välittömästi eikä ole tullut takaisin. Näissäkin tapauksissa olen varoitellut asiakasta hyppimästä riemusta ilmaan, sillä korjauksen pysyvyys ei ole itsestäänselvyys, vaan vaatii aluksi potilaalta varovaisuutta. Hyvä asia on kuitenkin aina ollut – kesti korjaus tai ei – että nyt tiedämme, mikä aiheuttaa oireet ja miten ne saadaan pois.

Joskus käy niin, että tuskaisen näköinen asiakas lähtee vastaanotolta yhtä tuskaisena kuin oli tullessaankin. Näissä tilanteissa hoitajana voi kokea epäonnistuneensa, vaikka siitä ei ole lainkaan kysymys. Muistan asiakkaan, joka oli ollut selkänsä takia sairauslomalla useita kuukausia. Hoitamisen jälkeen hän ei tuntenut oloaan lainkaan paremmaksi, vaikka olin korjannut lantion virheasennon ja tehnyt paljon muutakin. Myöhemmin sain kuulla häneltä itseltään, että hoitoa seuraavana päivänä kipuja ei enää ollut. Tämänkaltaista palautetta olen saanut melko usein, suoraan tai mutkan kautta. Niinpä onkin ehkä aivan oikein verrata lantion hyvää asentoa terveelliseen ruokaan. Lantion hyvä asento alkaa vähitellen vaikuttaa koko olemukseen ja jossakin kohdassa myös oireet helpottuvat, jos ne ovat johtuneet väärästä asennosta. Ja vaikka ne eivät olisi siitä johtuneetkaan, niin kehon hyvä asento on aina parempi kuin vinossa linkuttaminen.

Omassa muistissani on vielä vuosienkin jälkeen se hyvä olo, joka seurasi siitä, kun itseltäni korjattiin lantion asento ensimmäistä kertaa. Alkutilanne oli se, että en voinut juosta ja alaselässäni oli jatkuvaa särkyä, yläselkäkin oli jumissa. Tuohon aikaan minulla oli myös lähes aina vasemman lapaluun tienoolla jonkin sortin lihasjumia. Yhden hoitokerran jälkeen tuntui ihmeelliseltä nousta seisomaan, koska kivut olivat poissa ja olo oli kaikin puolin hyvä. Sen jälkeen laskin päiviä, miten kauan hyvä olo jatkuisi. Pääsin laskuissani kahdeksaan. Sinä päivänä liukastuin jäisillä rapuilla ja tunsin vihlaisun selässäni alhaalta ylös saakka. Tuon tapaturman jälkeen meni noin puoli vuotta ennenkuin olin taas pysyvästi kivuton. Harmillista vain, että hyvää oloa ei jatkunut muutamaa kuukautta pidempään. Juoksin metsässä vanhaan piikkilankaan…

Riittääkö yksi hoitokerta?

Tämä on hyvin yksilöllistä. Joidenkin ihmisten kohdalla virheasento palautuu herkästi ja joillain ei. Joillain ihmisillä virheasennon palautumiseen riittää pienikin varomaton ponnistus epäedullisessa asennossa tai jo pelkästään huonossa asennossa oleminen. Sitten olen tavannut ihmisiä, joilla lantio on pysynyt suorassa pitkään ja vaivat poissa, mutta sitten on tapahtunut jokin yllättävä kaatuminen, jonka seurauksena lantio on mennyt uudestaan kieroon. Tämän takia opastan asiakkaitani välttämään riskiliikkeitä. Osa asiakkaistani on myös hyötynyt niistä voimisteluliikkeistä, joita olen heille opastanut.

Onko itsehoito mahdollista?

Varsinkin käsittelyn jälkeen itseään kannattaa hoitaa tekemällä niitä liikkeitä, joita hoidon aikana on opastettu tekemään ja välttämällä lantion toiminnan kannalta riskialttiita liikkeitä ja asentoja. Mitä tulee SI-nivelen itsemanipulaatioon, se on toisinaan mahdollista. Joskus onnekas kaatuminen on poistanut vuosia vaivanneet selkäsäryt. Tällöin mitä todennäköisimmin SI-nivel on palautunut oikeaan asentoonsa.

Asiakkailleni pyrin opettamaan useammasta harjoituksesta koostuvan voimisteluliikesarjan, jonka avulla on mahdollista saada lantionsa suoraan ja helpottaa oloansa. Itse olen krooninen SI-nivelvaivainen johtuen suunnistustapaturmastani ja hoidan itseäni hyvällä menestyksellä juuri näillä samoilla liikkeillä.

Lopuksi

Itselläni lantiossa oleva asentovirhe ehti aiheuttaa ongelmia noin 25 vuoden ajan. Vasta viimeisinä vuosina perinteiset selkä- ja vatsalihasharjoitukset menettivät tehonsa kipujen kurissa pitämisessä. Tehokasta harjoitusta tuntui olevan myös vaellus raskaasti pakatun, mutta sitäkin paremman rinkan kera. Vaelluksen jälkeen selkävaivat pysyivät poissa yleensä vähintään kuukauden.

Lopulta oireisiin ei tuntunut auttavan mikään voimistelu. Lonkkien liikerajoitukset olivat niin huomattavat, että arvelin lonkkieni kuluneen jo loppuun. Selän kipeys, arat okahaarakkeet ja tiettyjen liikkeiden aiheuttamat tunteet jaloissa antoivat viitteitä siitä, että myös alaselän nikamien välilevyt ovat jo aivan lopussa.

Kun oireiden syyksi paljastui vino lantio ja hiukan vinksallaan olevat lonkat ja hoito poisti kertaheitolla kaikki oireet, olin luonnollisesti helpottunut – ehkä en olekaan vielä aivan romu. Paranemisprosessi vie kuitenkin aikaa, sillä pian ensimmäisen käsittelyn jälkeen liukastuin. Kun selkäni ja lonkkani olivat vihdoin kunnossa tai ainakin ne kestivät ilman oireilua juoksun niin metsässä kuin maantielläkin, törmäsin metsässä piikkilankaan. Siitä toipuminen vei aikaa reilut viisi kuukautta, joten tiedän kokemuksesta, että aina eivät vaivat poistu sormia napsauttamalla, vaan hyvän hoitotuloksen eteen olen minäkin joutunut tekemään töitä paljon.