Hermosolut ovat kehon pisimpiä soluja. Pisimmillään yksi hermosolu yltää selkärangasta varpaisiin. Hermosolu ei kestä venytystä kovinkaan hyvin, vaan jo viiden prosentin venyminen saa aikaan erilaisia oireita, kuten pistelyä, kipua, särkyä ja puutumista. Hermon oireilu johtuu muun muassa siitä, että sen hapensaanti vaikeutuu, kun hermotupen venyessä sen verenkierto heikkenee.
Normaalisti kehon eri osissa kulkevat hermot pääsevät liukumaan muiden kudosten lomitse siten, että hermokudos ei joudu venymään liikaa. Hermopinnetilanteessa hermo on syystä tai toisesta kiinnittynyt ympäröiviin rakenteisiin eikä voi tavalliseen tapaansa mukautua kehon liikkeisiin, vaan joutuu venymään kehon liikkeiden mukana, mistä seuraa ongelmia.
Hermopinne voi johtua ympäröivien kudosten paineesta, joista esimerkkinä tulee mieleen välilevyn pullistuma, rannekanavan ahtautuminen, joskus pakarassa piriformislihaksen aiheuttama paine. Toisinaan pinteen aiheuttaa hermon kulkualueella tapahtuneen revähdyksen seurauksena syntynyt arpikudos, joka on kiinnittynyt hermoon.
Yleisimmin hermopinnetilaan ei kuitenkaan liity selkeää vammaa. Kansanparannuksessa voidaan sanoa hermon olevan kiinni luussa tai paremminkin hermon vieressä olevassa kalvossa. Eräänlaisesta hermopinteestä voitaneen puhua myös silloin, kun näyttää ja tuntuu siltä, että häiriö liittyy ihon pinnassa oleviin hermopäätteisiin.
Tavallisimmin hermopinteeseen viitattaneen, kun puhutaan selkärangassa välilevyn pullistuman aiheuttamasta paineesta ja ahtaumasta. Tällaisessakaan tapauksessa kipumekanismi ei ihan aina ole itsestäänselvä — väitetäänhän, että vain pieni osa välilevyjen pullistumista aiheuttaa oireita. Tätä tukee myös käytännön työssä saadut kokemukset. Alaselässä voi olla magneettikuvien mukaan useampikin kookas pullistuma, mutta oireet eivät nähtävästi ole johtuneet niistä, koska kehon virheasentojen korjaus (tästä juontuu luontevasti nimitys ”jäsenkorjaus”), lievittää joissain tapauksissa oireita huomattavasti tai poistaa ne kokonaan.
Lihasvammat ja -revähdykset alkusysäyksenä?
Helpoiten ymmärrettävä syy hermon kiinnittymiseen ympärillä oleviin rakenteisiin on arpikudoksen kasvaminen kiinni hermokudokseen. Tällainen tilanne voi syntyä lihasvamman myötä. Muistan hyvin tilanteen, jossa asiakkaalla oli ollut reidessään suurehko revähtymä. Revähtymän korjaannuttua vaikeat selkäkivut eivät hellittäneet, päinvastoin oireet vain pahenivat, kun hoidot olivat keskittyneet selän alueelle. Kun muut hoitivat selkää, arvelin, että olisi varmaan syytä tarkastella revähtymäaluetta, joka ei enää ollut millään tavalla kipeä. Parinkymmenen minuutin käsittely nähtävästi vapautti hermon pinteestään tai sai ainakin kudokset joustamaan, koska kaikki selkäoireet hellittivät samantien. Hoitotulos oli kaiken lisäksi pysyvä.
Vastaava kokemus oli eräällä suomalaisella OMT-fysioterapeutilla, mutta se liittyi olkapäävammaan, joka vaati leikkauksen. Ilman tämän OMT-fysioterapeutin sinnikkyyttä potilasta ei oltaisi leikattu, sillä hermopinnettä ei voinut havaita millään käytössä olleella kuvantamismenetelmällä, vaan epäily perustui fysioterapeutin havaintoihin. Leikkaava kirurgi oli vielä ennen leikkausta ollut sitä mieltä, että leikkaus olisi turha. Vaan toisin kävi. Kun hermo oli saatu vapautettua, potilaan käsi kuntoutui työkuntoon melkein välittömästi.
Vähitellen syntynyt pinnetila
Oma lukunsa ovat pinteet, joiden olemassaolon syitä ja syntyjä en voi kuin arvailla. Nämä liittyvät esimerkiksi usein tenniskyynärpääoireisiin. Niiden syntyyn on usein liittynyt lihasten rasittuminen tavallista enemmän ja jonkinlainen tulehdusreaktio, mutta ei mitään selkeää vammaa. Usein oireetkin alkavat vähitellen. Onko jokin elimistössä silloin muuttunut ikäänkuin liimaksi tai onko kudosten väliin syntynyt tavallisesti haavoihin syntyviä sidekudosliitoksia, joskin paljon vähemmän kuin jos kysymyksessä olisi todellinen vamma?
Useammankin kerran on käynyt niin, että pitkään jatkuneet selkäkivut eivät johtuneetkaan selästä. Vastaanotolle marssi asiakas, jolla oli ollut ikäviä selkäkipuja jo pidemmän aikaa. Ennen minua hoidot olivat keskittyneet alaselkään — siellä oli jonkin nikamakohdan liikkuvuus huonontunut ja hoidoissa yritettiin saada juuri siihen kohtaan lisää liikkuvuutta. Hoito ei ollut vaikuttanut itse oireisiin kovinkaan paljoa. Kävin tavalliseen tapaan läpi koko kehon, korjasin muun muassa lantion alueen asentovirhettä. Hoidon tulos vaikutti hyvältä ja onnistuneelta, kunnes asiakas nousi ylös. Tällöin huomasimme, että hoito ei oikeastaan ollut vaikuttanut kipuun millään tavalla. Hetken etsimisen jälkeen ratkaisu löytyi. Jalassa oli hyvin arka kohta alueella, jota muun muassa edesmennyt kansanparantaja-jäsenkorjaaja Olavi Virkkala sanoi ”issiassuoneksi”. Kun kyseinen alue oli hoidettu, selkäkipu oli tiessään.
Ihon pintatuntoon ja arpiin liittyvät pinteet
Hermopinne ei aina liity syvällä oleviin paksumpiin hermoihin, vaan kysymyksessä voi olla ihon pintatuntoon liittyvä häiriö. Tällöin jokin kohta ihosta on hyvin arka, jos sitä hiukankin liikuttelee. Tavallisesti ihminen itse ei ole sitä edes huomannut, mutta alituisesti hän varoo sitä vältellen liikkeitä, jotka aiheuttavat kyseisen alueen ärsytystä. Malliesimerkkinä mainitsen asiakkaan, jonka monivuotiset olkapään ja niskan alueen kivut katosivat sen jälkeen, kun hoito kohdistettiin tällaiselle varsin pienelle ihoalueelle, joka oli varsinaisen oirealueen ulkopuolella.
Kiinnikkeet
Urheilijalla voi syystä tai toisesta syntyä myös sellaisia kiinnikkeitä kudosten välille, että ne saavat aikaan hiukan toisenlaisen pinteen. Esimerkiksi lihas turpoaa rasituksessa, jolloin syntynyt kiinnike alkaa kiristää, mikä aiheuttaa verenkierron vaikeutumisen ja saa aikaan voimakkaan kivun, joka hellittää parin minuutin lepäämisellä. Kipu siis estää harjoittelun, mutta ei aiheuta muuta vaivaa. Tällaisen kiinnikkeen havaitseminen on hyvin vaikeaa, mutta joissain tilanteissa voi tällaistakin epäillä. Edellämainitun kaltainen oire saattaa varsinkin iäkkäämmillä ihmisillä liittyä myös verisuonten tukkoisuuteen.