Eripituiset jalat

Melko usein ihmisiä hoitaessani saan kuulla, että joku toinen hoitoalan ihminen on huomannut, että asiakkaan jalat ovat eripituiset. Tämän olen itsekin havainnut.

Useimmilla selkä- tai lonkkakivuista kärsivillä ihmisillä jalat näyttävät aluksi olevan eripituiset. Kuitenkin, kun koko keho on käsitelty, lantio mahdollisesti oikaistu ja lonkat palautettu paikalleen, jalat ovat useimmilla täsmälleen samanpituiset!

Alaraajojen näennäinen pituusero johtuu useimmiten lonkista ja lantiosta, mutta myös polven vammat vaikuttavat asiaan. Lihaskireydetkin voivat lyhentää jalkaa jonkin verran. Suurin jalkojen pituusero, joka käsittelyssä on kadonnut on tähän mennessä ollut noin neljä senttiä – en itsekään uskonut, että jaloista tulisi samanpituiset, mutta niin vain kävi. Tämän asiakkaan tapaus oli sikäli erikoinen, että pituusero oli ilmeisesti seurausta aivoinfarktin aiheuttamista kouristeluista. Yleisimmin näennäinen pituusero on muutamasta millistä reiluun senttiin.

Korotuspohjallisista

On huomattava, että korotuspohjallinen on eri kuin tukipohjallinen. Useatkin ihmiset ovat hyötyneet tukipohjallisen käytöstä. Kun vanha tukipohjallinen on hajonnut, onkin usein vaikeaa löytää tekijä, joka tekee täsmälleen samanlaisen tukipohjallisen vanhan tilalle. Sitä onkin sitten vaikeampi sanoa, olisiko tukipohjallista vaatineeseen tilaan voinut aikanaan mitenkään vaikuttaa.

Korotuspohjallisen tarkoitus on vaikuttaa jalkojen pituuseroon. Havaintojeni perusteella sanoisin, että tällaisia korotuksia ei kannata käyttää ennenkuin on varmuudella selvinnyt, ettei asiaa voida muutoin korjata. Korotus jalan alla ei poista virheasentoa, vaan saattaa johtaa uusiin ja yllätyksellisiin kuvioihin kehon mekaniikassa (jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen).

Hoitokertomus: Arto

Artolla (n. ~40 v.) on ollut selkävaivoja oikeastaan vasta viimeiset pari vuotta. Erilaiset hoidot ovat auttaneet kipuihin vain väliaikaisesti. Sitten lääkäri huomasi, että Arton jaloissa on selvä pituusero ja ehdotti, että Arto alkaisi käyttää korotuspohjallista lyhyemmän jalan puolella. Tämä ratkaisu helpotti kävelyä, mutta muuten vaivat pysyivät ennallaan.

Tarkastaessani Arton jalkoja, havaitsin, että toinen tosiaankin näytti olevan toista lyhyempi. Toisaalta myös lantiossa oli virheasento eli toinen SI-nivel oli poissa paikaltaan. Lantion epäsymmetrisesti kiertynyt asento vaikuttaa aina jalan näennäiseen pituuteen. Tällä kerralla lantion oikaisu ei poistanut jalkojen pituuseroa. Molemmat lonkat käsiteltyäni jalat kuitenkin olivat täsmälleen samanpituiset. Kerrottuani tästä Artolle hän ei itse oikein tahtonut uskoa asiaa todeksi, mutta noustuaan seisaalleen hän huomasi selvän eron aikaisempaan. Nyt hän ei enää tarvitse korotuspohjallista.

Hoitokertomus: Iida

Iida on peruskoululainen, joka on jo jonkin aikaa käyttänyt korotuspohjallista. Jalkojen pituuseroksi oli arvioitu n. 2 cm, mikä tuntuu aika paljolta.

Tässäkin tapauksessa lantio oli hitusen kallellaan, mutta lonkassa oleva virheasento oli sitäkin suurempi. Lonkkien käsittelyn jälkeen jalat olivat samanpituiset, mutta hetken kuluttua asiaa tarkastellessani huomasin, että “lyhyemmän” jalan lihakset pyrkivät vetämään jalkaa lyhyemmäksi. Jalan lihasten rentouttamisen jälkeen jalka oli jälleen samanpituinen kuin toinenkin jalka.

Välittömästi käsittelyn jälkeen jalkojen pituusero tuntui Iidasta pienentyneen huomattavasti verrattuna siihen, mitä se oli ollut ennen käsittelyä. Pari viikkoa myöhemmin sain tilaisuuden tarkistaa, miltä jalat näyttävät. Jalkojen pituuseroa näytti olevan aavistuksen verran eli jotakuinkin 1-2 mm, joka on niin pieni ero, että sitä tuskin voi huomata. Iidakaan ei enää käytä korotuspohjallista.

Hoitokertomus: Jaska

Jaska oli nelivuotias, kun vanhemmat huomasivat hänen juoksussaan ja liikkumisessaan jotakin outoa. Myöhemmin myös tarkka neuvolatäti sanoi, että Jaskan jalkoja pitäisi tarkkailla – hän oli huomannut jotakin, mutta ei osannut tarkkaan sanoa mitä.

Näin nuori potilas vastaanotolla on harvinaisuus ja käsittely vaatii malttia, sillä nelivuotiaat ovat – usko pois – ujoja! Tässä tapauksessa tilannetta helpotti suuresti se, että Jaska oli minulle jo entuudestaan tuttu nelivuotias.

Pikainen tutkimus paljasti, että lantio oli kohdillaan, mutta lonkissa oli jotain vinksallaan. Toinen jalka tuntui kiertyvän melko vapaasti asentoon, johon toinen jalka ei kiertynyt. Tämä näkyi myös jalkaterien asennosta. Hoitamisen jälkeen jalat olivat samanmittaiset.

On turha toivoakaan, että tämänikäisellä riittäisi malttia varoa mitään, joten Jaskan lonkka ei tulisi pysymään paikoillaan kovin pitkään. Siksi vanhempien tuleekin tarkastaa joka ilta, että lonkat ovat kohdillaan, kun poika käy nukkumaan.