Polvi oireilee, mitäs minä nyt teen?

Polvi on ihmisen suurin nivel, joka sijainnistaan ja tehtävästään johtuen kohtaa monenlaista rasitusta. Yllättävän paljon se kuitenkin kestää vääntämistä ja runnomista. Mutta sitten kun polvi äityy oikein pahaksi, se haittaa ihmisen eloa ikävästi. Halvaannuttava vihlaiseva kipu tekee kävelystä outoa horjumista ja polvinivel voi lukkiutua kokonaan.

Kun polvea tutkitaan, yllättävän usein havaitaan... aivan oikein – ei havaita mitään sellaista, joka selittäisi oireen yksiselitteisesti. No näkyykö siellä jotain vammaa? No ei siellä mitään selkeää näy...

Kun polvi ei lepäilystä, buranasta ja hyvin monesta fysioterapiakäynnistä huolimatta tokene, ei normilääketieteessä jäljelle jää kuin oikeastaan yksi keino. Polvi operoidaan tähystämällä, koska se on toimenpiteenä helppo ja turvallinen.

Siihen aikaan kun itselläni oli polviongelmia, lääkäri tutki polvea ja sanoi, että ei siinä mitään vikaa ole. Minua harmitti, koska polvi esti harjoittelun. Eikä tuo kurja lekuri edes määrännyt lääkettä! Jälkeenpäin tiedän, että lääkäri oli oikeassa, mitä tuli polveeni. Ei minun polvessani mitään vikaa ollut. Vika oli muualla, mutta se paljastui parikymmentä vuotta myöhemmin.

Vaikka moni kokeekin tähystyksen poistaneen oireet, tutkimusten mukaan suurempi osa leikkauksista on ollut turhia, sillä polvessa ei oikeastaan ollut mitään operoitavaa – senhän olivat osoittaneet jo alkututkimuksetkin: polvessa ei ole vikaa! Polven tähystysoperaatioon ei siis tutkimusten valossa kannata suostua, jos siinä havaita mitään vammaa.

Kokonaisvaltainen näkökulma

Kokonaisvaltaisesta näkökulmasta katsottuna tulee mieleen tutkia polvinivelen lisäksi myös lonkan seutu ja koko jalka. Erilaiset virheasennot – nivelten paikaltaan poissaolemiset, kuten vanhemman sukupolven taitajat asian ilmaisivat – muuttavat polven kuormitusta niin, että se jossakin vaiheessa alkaa tuntua melko viheliäiseltä – toivottavasti niin varhain, että asialle vielä jotain mahtaa. Lukuisia kertoja polven tilanne on korjaantunut varsin pienillä asioilla, kun on käsitelty polvea laajempaa aluetta.

Vaikka oireilu voi johtua siitä, että polvi on kulunut, niin hyvin usein kysymyksessä on kulumisen lisäksi sellainen polven rasitustila, joka helpottaa, kun lantion ja lonkan alueen toiminta saadaan palautettua normaaliksi. Kokemusten mukaan aika monesti polvessa ei olekaan ollut mitään kummempaa, mutta lantio on ollut vinossa ja tähän vinouteen on mukauduttu lonkan asennoilla.

Lantion vinous vaikuttaa polveen parillakin tavalla. Ilmeisempi näistä on se, että hieman toispuoleinen asento vääntää polvea aiheuttaen mekaanisen rasituksen, joka alkaa myös tuntua kipuina. Toisaalta lihasten jännitykset muuttuvat siten, että ne alkavat haitata polven normaalia toimintaa. Omien kokemusteni mukaan juuri nämä lihastoiminnasta aiheutuvat oireet ovat salama-kirkkaalta-taivaalta tulevia yht-äkkiä-en-vain-pystynyt-varaamaan-painoa-jalalle ilmiöitä. Nämä voivat kestää pitkäänkin, jos asialle ei tehdä mitään.

Monet hyvät kokemukseni polvikipujen ja polven liikerajoitusten hoitamisesta juontavat siihen, että oireet usein johtuvat juuri niistä asioista, joita voi hoitaa ilman lääkkeitä ja ilman polven tähystämistä. Lisäksi polven oireilu näyttää monesti olevan heijastusta ongelmista muualla kehossa ja kun näihin kohtiin on puututtu, niin myös polvikipu on hellittänyt.

Fyysisesti vahingoittuneen polven hoitaminen

Vaikka polvessa olisi oikea vammakin, kuten polvikierukan repeämä, ei polven hoitaminen aivan turhaa ole. Kierukkavammaan liittyy usein nivelen lukkiutuminen johtuen irrallaan repsottavasta ruston palasesta. Tämä aiheuttaa kipua ja liikerajoitusta eli polvi ei taivu. Kun tällaisen polven vapauttaa, kipu hellittää ja polvi alkaa toimia normaalisti, vaikka eihän itse kierukka siitä korjaannu. Tällaisessa tapauksessa korjausleikkaus kannattaa, sillä ruston pala todennäköisesti tulee aiheuttamaan ongelmia juuri silloin, kun niin ei haluaisi eli useimmiten juuri ratkaisevalla hetkellä! (Mikä se sitten milloinkin on...)