Kokonaisvaltainen hoito

 

Mitä tarkoittaa kokonaisvaltainen hoito ja miten se liittyy esimerkiksi Arin kipeään jalkaterään?

Kokonaisvaltainen hoito herättää ensimmäiseksi mielikuvan niin sanotuista vaihtoehtohoidoista. Siis vaihtoehtoisesta hoidosta verrattuna perinteisiin länsimaisen lääketieteen kehittämiin hoitoihin. Lähestymme aihetta yhden esimerkin voimalla.

Arin kipeä jalkaterä

Arin jalkaterää on pakottanut jo kuukauden. Jostain syystä vaiva ei ole hellittänyt. Juoksukaan ei kivun takia onnistu. Mikähän tähän kipuun avuksi? Kokeillaan.

Ensin lääkäriin!

Opiskelijana Ari pääseekin testaamaan opiskelijoiden terveydenhuollon pätevyyttä. Lääkäri katsoo nilkkaa, pyörittelee ja ihmettelee. Joistain kohdin tuntuu arkuutta. Rasitusvammaltahan tämä vaikuttaa, tuumii tohtori (jes!). Ehkä lepo auttaa? Mutta lepo ei auta tällä kertaa. Voidaanhan jalka kuvata - onhan kyseessä varsin ikävä vaiva nuorella ihmisellä. Mutta kuvista ei näy "mitään". Luitahan siellä häämöttelee ja ihan oikeilla paikoillaan. Pitänee tuikata kipukohtaan kortisonia - sen on pakko auttaa. Ja niin tehdään. Ja kipu hellittääkin hetkeksi. Mutta vain hetkeksi. Vaiva ei kuitenkaan uhkaa henkeä, joten tohtorimme päättää, että katsotaan tilannetta kuukauden kuluttua. Mutta kipu ei hellitä. Se ei hellitä kolmeen pitkään vuoteen, joiden aikana Arin on turha haaveilla urheilusta. Ja korvissa soi lääkärin viisas neuvo: "lopeta juokseminen tai et ikinä pääse tuosta kivusta eroon".

Usein kuulee sanottavan, että sairaudenhoito länsimaissa keskittyy liiaksi oireen vaimentamiseen ja oireiden syyt jäävät hoitamatta. Usein tuki- ja liikuntaelinten vaivoissa oireiden hoito tarkoittaa särkylääkkeiden syömistä. Tutkimusmenetelmät röntgenkuvineen kuulostavat aluksi erittäin tehokkailta, mutta käytännössä näiden kuvien arvo näyttää olevan odotettua vähäisempi.

Myöhemmin...

On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun Ari lopetti urheilun. Nyt hän on aloittanut kuntoilun ja jalka onkin kestänyt varsin mainiosti. Ihmeellisesti aika parantaa haavat ja vammat. Vai parantaako? Kipu alkaa uudestaan. Mutta tällä kertaa sitä hoidetaan täysin eri tavalla. Käsityönä ilman röntgeniä, ilman kortisonipiikkejä. Kun nilkan jok'ikinen nivel on käyty läpi ja nilkka pyörii suuntaan jos toiseenkin moitteetta, kipuun ei ole löytynyt ratkaisua. Kunnes hoitaja ryhtyy tutkimaan polven tienoota. Hetkessä hän huomaa, että pohjeluun pää polven alapuolella (ulkosyrjällä) ei hievahdakaan. Normaalisti sen pitää liikkua niin, että sen huomaa jopa paljain silmin. Ja tässä on syy kipeään nilkkaan ja jalkaterään. Hoitaja mobilisoi jumiutunutta niveltä, joka yllättäen onkin melko kipeä, mutta se alkaa liikkua. Simsalabim! Jalkaterän kivut katoavat saman tien! Vaan oliko vaivan syy polvessa? Tavallaan, tavallaan ei.

Kivun syy olikin muualla kuin sillä alueella, joka kipeytyi!

Lopulta hoidetaan koko keho kuntoon

Nimittäin - ei kulu aikaakaan, kun Arin lonkka alkaa reistailemaan. Tällä kertaa asiaa lähestytään jälleen eri kantilta. Kokonaisvaltaisesti. Arin ryhti ja lantion sekä selän asento tutkitaan nopeasti ja jo tämän perusteella voidaan havaita, että Arin painosta suurempi osa on lähes jatkuvasti vain toisen jalan varassa. Sen jalan varassa, jossa oireetkin tuntuvat. Oikean jalan jäykkyys, lonkka-, polvi- ja muut ongelmat selittyvät tällä. Jalka on ylirasittunut. Ongelmaa etsitään siis vasemmalta puolen. Vasemmalla puolella SI-nivel on yliliikkuva ja poissa paikaltaan. Ensimmäiseksi se palautetaan paikalleen. Sitten tarkastellaan selkää, joka myös on joutunut kestämään lantion vinoutta (ja siitä johtuvaa kiertoa). Selässä onkin joitain nikamalukkoja, joiden norjistuminen tuntuu selän notkeutena - hengityskin on helpompaa. Lonkat ovat myös joutuneet lujille ja syystä tai toisesta nivelet ovat virheasennoissa. Ne korjataan välittömästi. Ja oikean polven lukko myös. Ja koska hoito on jo näin pitkällä, hoidetaan samantien kireät olkapäät ja yllättäen huomataan, että jumittuva niska on jossain hoidon vaiheessa muuttunut täysin liikkuvaksi ilman, että siihen on tehty mitään.

Hämmästyttävää kyllä, monilla kivuista kärsivillä ihmisillä on koko kehon perusta - voimakeskus - eli lantio vinossa. Vinossa oleva lantio aiheuttaa selkärankaan vääntöä ja kiertoa, joka näkyy skolioosina. Useimmiten vaikutukset ulottuvat myös lonkkiin. Näiden vinouksien summana moni on voinut kuulla sanottavan, että toinen jalka on pidempi kuin toinen. Todellisuudessa jalkojen erimittaisuus on harvinaista. Hoidon jälkeen "erimittaisista" jaloista tulee samanpituiset.

Paras hoitotulos vaatii myös omatoimista harjoittelua

Nyt Ari on hoidettu kuntoon, mutta hoidosta on tehty vasta puolet. Jos virheasennot ovat kehossa vallinneet kymmenenkin vuotta, niin ne eivät katoa sormia napsauttamalla. Nyt Ari on saanut ohjeet vahvistaa tiettyjä lihaksia ja venyttää toisia. Ja ahkerasti! Kehon mukautuminen oikeaan asentoonsa kestää kolmesta neljään viikkoa. Kaikkein kriittisin vaihe on seuraavat kahdesta neljään päivää. Venyneet lihakset ja nivelsiteet tarvitsevat aikaa kiristyäkseen niin, että nivel ei enää uudestaan pääsisi virheasentoihin - pois paikoiltaan. Tämän suhteellisen lyhyen ajan aikana nivel voi lähteä paikaltaan yllättävän helposti. Sen aikana onkin oltava erityisen varovainen! Mutta myös heti hoitoa seuraava yö ja päivä voivat olla kivuliaita (käsittelyarkuutta, hieman samaa kuin jos on urheillut liikaa kerralla). Tällöin kannattaa käyttää kylmiä kääreitä tai ottaa hieman särkylääkettä, jotta voisi nukkua ja jotta voisi venytellä kireitä lihaksia.

Oman itsensä omatoiminen hoitaminen on sitoutumista hoitoon. Tulokset jäävät lopulta laihoiksi, jos ihminen itse ei halua tehdä mitään.

Hoidon jälkeen Ari huomaa ainakin yhden oudon asian. Tähän saakka hänellä ei ole ollut juuri koskaan kipuja vasemmalla puolella. Miksi hänen vasen pakaransa tuntuu niin rasittuneelta muutaman päivän kuluttua hoidosta? Juurikin siksi, että aikaisemmin hänen painonsa ei ollut jakautunut tasaisesti kummankin jalan varaan, joten vasemman puolen lihakset ovat päässeet heikoiksi. Nyt ne joutuvat entistä suuremmalle rasitukselle ja vahvistuvat nopeasti. Alkuvaiheessa ne voivat tuntua tavallista rasittuneemmilta. Toisenkin mielenkiintoisen seikan Ari havaitsee. Sellaisen, jota ei ollut edes huomannut. Oikean kantapään alla on tuntoa, jonka avulla hän heti huomaa aamutossun pohjan kuluneen puhki. Vielä paria päivää aikaisemmin hän ei sitä tuntenut.

Kokonaisvaltaisessa hoidossa ihmistä hoidetaan kokonaisuutena, kokonaan. Kun hoidetaan kipeää nilkkaa tai olkapäätä, paras hoitotulos saadaan hoitamalla koko ihminen. Kun kehoon palautetaan oikeat asennot (tasapaino), myös oikeat liikkeet palaavat ja virheasennoista johtuneet kivut katoavat.

Ihminen on ihmeellisesti tehty. Keho itsessään sisältää parantavat mekanismit. Kun kehon toiminta on saatu tasapainoiseksi, keho itsessään korjaa vikansa. Joskus tästä voi seurata yllättäviä "sivuvaikutuksia" siinä mielessä, että myös sellaiset vaivat voivat helpottaa, joiden luuli olevan täysin erillään tuki- ja liikuntaelimistöstä.

Jotta kokonaisvaltainen hoito olisi sanansa mittaista, siihen kuuluu myös oikea ravinto. Suurin yksittäinen tekijä, jolla oloonsa voi vaikuttaa on se, mitä syömme ja juomme. Jos ihmisellä on pitkäaikaista sairautta, hänen kannattaa kehon hoidon ja sopivan voimistelun lisäksi kiinnittää hieman huomiota myös siihen, mitä hän syö. Erilaiset hivenaineet, vitamiinit ja lisäravinteet voivat kuurinomaisesti olla tällöin paikallaan (vain siksi, että tarvittavia aineita olisi läsnä riittävästi, kun elimistö korjaa itseään).

Kokonaisvaltainen hoito on myös terveydenhoitoa. Omatoiminen venyttely ja terveet elämäntavat ovat nimittäin myös ennaltaehkäisevää hoitoa. Ne lisäävät sitä todennäköisyyttä, että ihminen pysyy terveenä.

Päinvastoin kuin kokonaivaltaisessa hoidossa, ns. länsimaisessa lääketieteellisessä hoidossa pyritään useimmiten hoitamaan kivun syyn sijasta itse kipua. Kipu vaimennetaan lääkkeillä - kipu, joka varoittaa, että elimistössä on jotain vialla. Itse vikaa ei useimmiten edes löydetä tai sitten kuvitellaan kivun syyn olevan yht'äkkiä hieman kuluneessa nivelessä tai jossain muussa useimmiten merkityksettömässä pienessä yksityiskohdassa. Tällä en halua sanoa sitä, etteikö myös länsimainen lääketiede omaisi hienoja saavutuksia, sillä niitä sillä on. Sen vahvinta alaa on kemia, mutta tuki- ja liikuntaelinten vaivojen hoidossa se on liian monien kokemusten mukaan hyvin avuton.