Kuntohoitaja
Timo Maaranen
Ajanvaraus 041 440 80 92
Viimeisin lisäys
9.7.2007
Useimmilla lienee jonkinlainen mielikuva noidannuolesta (lumbago) tai iskiaskivusta. Nämä ovat äkillisiä hyvinkin voimakkaita selän kiputiloja, jotka aiheuttavat työkyvyttömyyttä ja joiden vuoksi hakeudutaan lääkärin hoitoon.
Noidannuolessa on pohjimmiltaan kysymys selän alueella olevasta lihaskrampista, kun taas iskiaskivun syynä voi olla välilevyn pullistuma , nikamalukko (nikama lukkiutunut ääriasentoonsa) ja toisinaan lonkan alueen lihasten kireys. Noidannuoli tuntuu kipuna selässä ja kipua voi heijastua myös pakaraan. Iskiaksessa kipua tuntuu tulevan myös jalasta, jossa voi olla myös tuntohäiriöitä - aina sen mukaan, mikä iskiashermokimpun selästä lähtevistä "juurista" on ärsytystilassa. Tätä ärsytystä voi aiheuttaa mm. hermon juuriaukon ahtaus, välilevyn pullistuman aiheuttama paine tai lihaskrampin aiheuttama paine.
Alaselässä on myös toisenlaisia - vähemmän dramaattisia - kiputiloja, jotka voivat olla jatkuvaa jomotusta, usein esiintyvää särkyä tai polttoa alaselässä. Usein kipu voimistuu kauan paikallaan seistessä esimerkiksi kaupassa, museossa tai juhlatilaisuuksissa. Ensin selkä väsyy, sitten sitä alkaa särkeä ja lopulta kipu muuttuu poltteeksi. Tässä vaiheessa kivusta kärsivän täytyy istahtaa ja lepuuttaa selkäänsä hieman kumarassa asennossa, jolloin polte helpottaa hetkeksi.
Nämä kivut ovat tavallisesti sen verran lieviä ja epämääräisiä, että niistä ei juuri hakeuduta lääkärin tutkittavaksi. Ne eivät välttämättä invalidisoi ihmistä, vaan hän voi esimerkiksi urheilla kaikessa rauhassa. Kivut eivät nimittäin tunnu juostessa tai pelatessa. Raskas liikunta, esimerkiksi vaelluksella rinkan kantaminen, voi päinvastoin poistaa oireet jopa viikoiksi.
Olen huomannut niin itselläni kuin monilla tämän tyyppisestä kivusta kärsivillä, että kipu johtuu mahdollisesti selän asentovirheestä. Lantio työntyy eteenpäin ja vastaavasti hartiat taaksepäin. Keskimäärin kaikki on siis kunnossa, mutta ylävartalon painosta liian suuri osa joutuu selkänikamien takaosassa olevien fasettinivelten varaan. Selässä tuntuva kipu ja polte johtuvat juuri fasettinivelten ylikuormituksesta.
Erilaisista lyhytkestoisista hoidoista ei tällaisessa kiputilassa tunnu olevan paljoakaan apua. Tavalliset selkä- ja vatsalihasharjoitukset auttavat jonkin verran joksikin aikaa. Hieronta suo kipuun helpotusta suhteellisen lyhyeksi ajaksi (väliin puhutaan vain tunneista). Nikaminen mobilisointi auttaa hetkeksi, jos selässä on lukkiutuneita nikamavälejä.
Tehokkaan avun löytämiseksi pitäisi tietää syy selän virheasentoon. Parhaan ja kokonaisvaltaisimman löytämäni teorian mukaan lantio on kallistunut liiaksi eteenpäin ja aiheuttaa kallistuman myös ristiluussa - selkärangan alaosassa. Tämän kallistuman kompensoimiseksi ylävartaloa taivutetaan taaksepäin, jolloin alaselän notko syvenee. Tästä johtuen painopiste siirtyy siten, että nikamien pienet fasettinivelet kuormittuvat enemmän kuin tavallisesti ja vähitellen ne kipeytyvät. Vuosien mittaan nivelpinnat kuluvat ja tulevat entistäkin kipuherkemmiksi. Lopulta selän taivutus taaksepäin aiheuttaa paitsi äkillisiä kipuja selkään myös pidempiaikaisia kipuja ja kipuheijastuksia jopa jalkoihin.
Lantiokori niveltyy selkärankaan SI-nivelten välityksellä. SI-nivelellä tarkoitetaan lanne-ristiluuliitosta ("lonkkaluiden ja selän alaosan eli ristiluun välinen nivel"). SI-niveltä ympäröivät hyvin vahvat nivelsiteet ja siinä tapahtuva liike on pieni, mutta havaittava. Lantiokorin kiertynyt asento voi aiheuttaa SI-niveliin yliliikkuvuutta, jonka takia jompikumpi niistä tai molemmat voivat lukittua ääriasentoonsa, jolloin nivelet eivät enää palaudukaan oikeaan asentoonsa liikkeen päätteeksi. Sama tilanne voi syntyä myös SI-niveleen välillisesti kohdistuvasta iskusta (liukastuminen ja putoaminen takamuksille). Tällöin puhutaan SI-nivelen dislokaatiosta ja siitä seuraa omat moninaiset ongelmansa kipuineen ja uusine virheasentoineen.
Kipujen ja virheasentojen syiden etsintä tuntuu lähes salapoliisin työltä. Kirjoista löytyy tietoa kaikista asiaan vaikuttavista seikoista, mutta mistään ei löydy yhteenvetoa, jossa eri tiedot olisi koottu yhteen ja mietitty, mitä ne merkitsevät koko ihmisen kannalta. Ehkä siksi nykyinen länsimainen lääketiede ei selkäkivuissakaan pääse pidemmälle kuin välilevyyn tai nivelpinnoissa näkyvään kulumaan. Onneksi tänäpäivänä ei luultavasti enää missään ole varaa lähteä leikkaamaan kipua, vaan leikkauksella on todelliset ja perustellut syyt.
Lantion mahdollisesta virheasennosta johtuvien kipujen hoitaminen aloitetaan tutkimalla SI-nivelten ja lonkkanivelten toimintaa, jonka jälkeen hoitaja tekee tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä nivelten toiminnan normalisoimiseksi. Loppuosa hoidosta jää potilaan oman aktiivisuuden varaan - toisin sanoen kukaan toinen ei voi hänen puolestaan tehdä niitä harjoituksia, joiden avulla lantion ja samalla selän asento pyritään pitämään oikeana. Hoitaja voi motivoida potilasta esimerkiksi antamalla tälle seurantalomakkeen, johon tämä voi tehdä merkintöjä tekemistään harjoituksista.
Hoitajan antamaan hoitoon kuuluu hierontaa ja mobilisoivia liikkeitä - ja lopuksi potilaalle neuvotaan harjoitukset, joita tämän tulee tehdä itsenäisesti. Hieronnan tarkoituksena on tutkimisen lisäksi poistaa jännitystä, vähentää kipua ja valmistaa niveliä mobilisointiin. Yliliikkuvan, mutta ääriasentoonsa juuttuneen SI-nivelen kohdalla mobilisointi tarkoittaa nivelen lukon vapauttamista ja sen palauttamista normaaliasentoonsa. Usein kireät lihakset ja lantion virheasento aiheuttavat uusiutuvia nikamalukkoja myös alaselän ja jopa koko selän ja niskan alueella. Myös nämä on syytä käsitellä.
Kipupotilaan tekemillä harjoituksilla on kaksi päämäärää. Harjoitusten aluksi pitää ensin tehdä nivelten asentoja korjaava harjoitus ja vasta tämän jälkeen tehdään harjoituksia, joilla pyritään vaikuttamaan asentoa ylläpitäviin lihaksiin. Tavallisimmassa tapauksessa, kun lantion etureuna on "pudonnut" alaspäin, pyritään aktivoimaan syviä vatsalihaksia. Nämä kohottavat lantion etupuolta ja pitävät lantion oikeassa asennossa. Hoidon alkuvaiheessa harjoituksia tulee tehdä varsin runsaasti eli useita kertoja päivässä. Parin viikon kuluttua harjoitusten määrää voi vähentää. Tämä voi tuntua paljolta, mutta toisaalta kivun lievittyminen varsin nopeasti (ja heti harjoitusten tekemisen jälkeen) on palkitsevaa. Toisaalta siinä piilee vaara, että harjoitusten teko unohtuu, kun kivut ovat olleet poissa puoli päivää.