Omien kokemusteni mukaan lääkärin tutkimuksissa liian usein ajatellaan, että jos potilaalle on kertynyt elinvuosia jo kovin runsaasti, niin kilometrit ovat lopussa, takuu rauennut ja on paras lopettaa kaikenlainen riehuminen ja ryhtyä vanhenemaan arvokkaasti. Jos näin ei ole, niin lonkka on muuten vain kulahtanut ja tulehtunut. Vaan jos lonkkakivusta kärsivä on pikemminkin nuori ja mikään tällä hetkellä käytössä olevista tutkimusmenetelmistä ei osoita selvää vikaa lonkassa, niin kivun syynähän on masennus tai huomion hakeminen.
On täysin mahdollista, että harrastuksia tai jokapäiväistä elämää haittaavan lonkkakivun syy onkin juuri se, mitä on arveltu. Voi olla, että rusto on kulunut ja hermopäätteet herkkinä, voihan olla, että limapussi on tulehtunut. Onhan sekin mahdollista, että kiputuntemus syntyy salaperäisesti masennuksesta.
Työtä tehdessäni olen törmännyt suureen määrään diagnooseja, joissa ehdotellaan potilaan lonkka- tai jonkin muun kivun tai oireen johtuvan milloin mistäkin. Joku on voinut käydä useilla eri lääkäreillä ja on voinut saada useita erilaisia diagnooseja. Mikä niistä on oikea? Se onkin hankala kysymys, useimmiten lähes mahdoton! Varsinkin, kun on kysymys kivusta, voi harvoin sanoa täydellä varmuudella mistä se johtuu. Siksi lääkärikään ei voi kuin arvella sen johtuvan jostakin ja diagnoosiin merkitään jokin havainto tai tutkimustulos, joka ehkä voisi selittää kivun syyn.
Minä en ole lääkäri enkä tee diagnooseja samalla tavalla kuin lääkärit – siis en oikeastaan lainkaan. Hyvin usein minulta kysytään ”miksi minulla on kipuja, miksi minua sattuu kun teen niin tai näin?”. Olen rehellinen ja sanon: en tiedä. Sitten alan selvitellä asiaa. Kipu voi johtua monesta tunnetusta syystä ja tuntemattomasta määrästä tuntemattomia syitä ja on yleensä monen asian summa.
Hoitaessani lonkkakipuista asiakasta tarkistan tietyt asiat ja pyrin hoitamaan ne kuntoon. Minulla on konkreettinen päämäärä, joka liittyy nivelten asentoihin, liikkeisiin, pinnallisiin tuntohäiriöihin ja lihasten jännityksiin. Minun näkökulmani on täysin erilainen kuin lääkärillä. Minä en lannistu röntgenkuvista tai magneettikuvista. Kokemus on opettanut, että vaikka asiakas olisi saanut kuinka tahansa lannistavan diagnoosin, kirvestä ei kannata heittää kaivoon!
Ilahduttavan usein limapussi ei enää olekaan ollut tulehtunut, kulunut lonkka on lakannut vaivaamasta, ja masennus, jota asiakas ei koskaan ole edes itse tiedostanut – siitä kielivä kipuoire onkin kadonnut! Ilman lääkkeitä, yhdellä ainoalla hoitokerralla. Ja vain siksi, että en hoitanut pelkästään kipukohtaa lonkassa.