Kesä ajatusta kypsytellessä
Sinä keväänä kohtasin yllättävän ongelman. Ilma lämpeni niin paljon, että päätin pukea ylleni edelliskesänä ostetut shortsit. Se jäi vain yritykseksi. Talven aikana en ollut liikkunut niin paljoa kuin olin ajatellut, mutta ruokaa oli kait kulunut ihan suunnitelmien mukaan. Vyötärölleni oli tullut lisää mittaa useita senttejä eivätkä shortsit enää millään mahtuneet päälleni. Siinä sitten ihmettelin vaatteiden ostofilosofiaa, joka perustui ajatukselle maksaa enemmän laadukkaista ja kestävistä vaatteista. Näitä shortseja olin tuskin montaa kertaa edes ehtinyt käyttää. Tunsin tämän uuden ja itselleni oudon ilmiön edessä itseni harmistuneeksi ja voimattomaksi.
Useampikin asiakkaani kertoi terveydellisistä syistä vaihtaneensa ruokavaliota. He olivat jättäneet pois perunan, riisin ja leivän – joiden tilalle he olivat ottaneet muita kasviksia, kananmunia, lihaa ja kalaa. Tulokset olivat olleet hyviä. Lievä ylipaino oli lähtenyt nopeasti laskuun, veren sokeri- ja kolesteroliarvot olivat alentuneet merkittävästi. Hyvän kolesterolin osuus oli kasvanut. Kakkostyypin diabetes oli parantunut, jos sitä oikeasti oli ollut edes olemassa. Näiden laboratoriomittauksissa näkyvien vaikutusten lisäksi he tunsivat olevansa virkeämpiä. Kuuntelin sujuvasti, mutta tapojensa muuttaminen – on sitten kysymys liikuntaharrastuksista tai ruokailutavoista – on vaikeaa.
Alkusysäys TV-ohjelmasta
Tuli syksy ja tuli ”rasvakeskustelu”. Katsoin ohjelman ja innostuin. Kananmunat eivät olekaan epäterveellisiä, voikin on mainettaan parempi ja lihominen ei johdu rasvoista, vaan liiasta sokerista? Ohjelman jälkeen paistoin iltapalaksi useamman kananmunan munakkaan ja söimme sen hyvällä omallatunnolla, luonnollisestikin voissa paistettuna! Tämä oli alkusysäys omalle ruokailutottumusten muuttamiselle.
Maanantai-aamuna päätin aloittaa oman dieettini. Asetin tavoitteen itselleni: jatkan niin kauan, että lähes käyttämättömät shortsit mahtuvat ylleni! Söin pari paistettua kananmunaa ja join mukillisen kaakaota. Päivällä en ottanut lautaselle perunaa, vaan korvasin sen suurella määrällä kasviksia. Illalla paistoin pannulla erilaisia kasviksia ja siihen sekaan laittelin makkaraa, illalla söin vain yhden palan leipää. Näin meni ensimmäinen viikko. Toisella viikolla kiristin ruokavaliota jättämällä kaakaon ja leivän kokonaan pois. Ja kun tuli nälkäinen olo illalla, söin kourallisen pähkinöitä, mikä vie nälän tunteen pois. Aina, kun mieleni teki ottaa jotain ylimääräistä syötävää, popsin pähkinöitä.
Jostain syystä elin ruokarintamalla kuin viimeistä päivää. Kun olin jättänyt pois perunan ja leivän, otin alussa muuta ruokaa paljon enemmän kuin tavallisesti. Toisen viikon torstaina ja perjantaina tunsin oloni ajoittain oudoksi, luultavasti se johtui siitä, että elimistö alkoi käyttää eri tavalla kehossani olevia polttoaineita. Tuli lauantai. Päivällä laittelin ruokaa lapsille, vaimoni oli töissä. Minulla ei ollut nälkä, tunsin oloni virkeäksi. Aamupalan olin syönyt noin kahdeksan aikoihin ja seuraavan aterian – kermassa haudutettua lohta, paistettuja kasviksia ja salaattia – söin vasta kuuden aikaan illalla.
Tuosta päivästä eteenpäin aloin tuntea ruokavaliomuutoksen vaikutukset. Olin tasaisen pirteä ja minulla ei ollut tarvetta napsia välipaloja, tunsin itseni energiseksi. Unohtuiko jokin? Painoni alkoi tippua tasaisesti, noin kilon viikossa, vyötäröllä ollut rengas alkoi ohentua. Kuuden viikon kuluttua ja kuusi kiloa kevyempänä ihmettelin, kuinka shortsit sujahtivat ylleni kepeästi eivätkä ne kiristäneet lainkaan. Kun toiset söivät täytekakkua ja muita leivonnaisia, minulla ei ollut minkäänlaisia mielihaluja osallistua herkutteluun.
Yksi huolenaihe jatkuvasta painon alenemisesta syntyi. Mietin huolestuneena, miten laiha minusta tulisi, onko ruokavalio, johon suurella vaivalla olin tottunut, lopetettava jossakin vaiheessa. Eipä pelkoa! Kuuden kilon laihtumisen jälkeen painonlasku pysähtyi. Tämä noudatteli luonnonlakia, joka pätee jokaiseen meistä. Jos syöt kuin satakiloinen, painosi on jonkin ajan kuluttua sata kiloa. Jos syöt kuin 70 kiloinen, painosi vääjäämättä hakeutuu 70 kiloon.
Vaikutukset
Melko pian leivästä luopumisen jälkeen vatsassani ollut turvotus katosi. Saman koki myös vaimoni, joka ei tosin tehnyt muuta muutosta kuin lopetti leivän syömisen joksikin aikaa. Leivässä on myöhempien kokeilujenikin mukaan jotain sellaista, joka saa vatsan turpoamaan, jos sitä syö vähänkin enemmän. Se on sääli, sillä leipä olisi retkeillessä helppoa evästä.
Tämän uuden vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutus urheiluharrastuksiini oli mielenkiintoinen. Aluksi lihakset kipeytyivät aivan kuin en koskaan olisi lenkillä käynyt. Tämä vaihe ohittui melko nopeasti, kuten silloinkin, jos alkaa pitkän tauon jälkeen lenkkeillä. Juostessa tuntui siltä, että nopeammin juostessanikaan energia ei loppunut samalla tavoin kuin aikaisemmin. Jaksoin juosta pidempään ja palautuminen pitkäkestoisesta harjoituksesta sujui paremmin. Olen kuullut, että ultrapitkien urheilusuoritusten kisaajat totuttavat kehonsa ottamaan pitkäkestoisen urheilusuorituksen aikana energiaa rasvakudoksista – noudattamalla vähähiilihydraattista ruokavaliota hyvän aikaa ennen kisaa! Varsinaiseen kisatankkaukseen laitetaan sen sijaan runsaasti hiilihydraatteja.
Vajaan vuoden kuluttua ruokavaliomuutoksesta sain tarkkaa mitattua dataa elimistöni kunnosta – parasta oli, että pystyin vertailemaan sitä puolitoista vuotta aiemmin tehtyihin tutkimuksiin. Kehonkoostumusmittaus näytti, että olin menettänyt rasvakudosta noin kuusi kiloa, luustooni oli tullut massaa lisää reilut parisataa grammaa. Rasvaprosenttini oli himpun verran alle 10%. Sydämensykkeeseen perustuvan mittauksen mukaan olin hyväkuntoinen urheilija. Aikaisemmin olin ollut vain kuntoilija. Käsiini oli tullut lisää puristusvoimaa melkein kymmenen kiloa, en kuitenkaan muista harjoitelleeni mitään sellaista, mikä tämän selittäisi.
Vaikutus lähinäköön?
Samalle aikajaksolle ajoittuu myös muutos näössäni, mutta en ole varma, mistä se johtuu. Ruokavalion ansiosta monet elintoimintoni kaikesta päätellen tehostuivat. Olin alkanut syödä D-vitamiinia, mutta ennen kaikkea olin syönyt kananmunia paljon enemmän kuin tavallisesti.
Edellisinä vuosina olin suunnistaessa kamppaillut lähinäköni kanssa. Ikääntymisen myötä lähelle näkeminen oli vaikeaa. Kokeilin aluksi kompassiin kiinnitettävää suurennuslasia. Sen hajottua kaatuessani, aloin kokeilla suojalaseja, joissa oli suurentava linssin alaosa. Ne huurtuivat juostessa. Sitten kokeilin kapeita lukulaseja, mutta yöllä sateessa ne olivat jo täysin käyttökelvottomat toiselle rastille päästyäni, joten annoin niiden jäädä roikkumaan kaulalleni. Maaliin tultuani ne eivät enää olleet tallella.
Viimein kokeilin piilolinssejä. Toisessa silmässä oli lähilinssi, toisessa hajataiton korjaava linssi. Tuntui omituiselta, kun silmissä oli erilainen näkö. Kun lähdin juoksemaan, alkoivat linssit pyöriä silmissäni. Hajataiton korjauksen takia linssin täytyy olla tietyssä asennossa. Niinpä välillä näin hyvin ja välillä todella huonosti. Jouduin ruuvaamaan lähilinssiä oikeaan asentoonsa säännöllisin väliajoin nähdäkseni kartan kunnolla. Eteenpäin juoksin enemmän tai vähemmän sumuisessa näyssä.
Seuraavana keväänä unohdin laittaa piilolinssit silmiini lähdettyäni suunnistamaan. Näin kartan hyvin. Ajattelin, että se johtui kartasta, jossa ei ollut liikaa luettavaa. Seuraavalla viikon rasteilla oli kartassa huomattavan paljon korkeuskäyriä. Näin nekin vaivatta! Eihän tässä voi kuin ihmetellä, mitä silmilleni oikein tapahtui. Toivottavasti lähinäön tilanne jatkuu näin suotuisana vielä pitkään. Hajataitto haittaa kuitenkin jonkin verran kauas katselemista. No, ei metsässä usein kovin kauas tarvitse nähdäkään!
Ruokavalio iltapäivälehtien palstoilla
Iltapäivälehtien palstoilla asiantuntijoiden ja asiaa tuntemattomien ihmisten – tosin myös asiaan vihkiytymättömien ruokavalioseikkailijoiden – puheesta saa sen käsityksen, että vähähiilihydaattinen ruokavalio on sellainen, jossa juodaan kermaa, syödään lähes pelkästään voita, kananmunia ja pannulla käristettyä savupekonia ja tätä kutsutaan ”karppaamiseksi”. En pidä sanasta karppaaminen varsinkaan juuri näiden iltapäivälehtikeskustelijoiden ja asiantuntijoiden puheiden takia. Mielestäni näissä jutuissa vääristellään tätä ruokavaliota. En ole koskaan syönyt niin paljon kasviksia, kuin olen syönyt ollessani vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.
Koska en syönyt leipää, minulla ei ollut tarvetta käyttää voita kuin paistamiseen. Savupekonin savu on kemikaaleilla aikaansaatu aromi. En pidä savupekonista, joten en syö sitä kuin hyvin harvoin. Omassa ruokavaliossani oli suuria määriä parsakaalia, kukkakaalia, ruusukaalia, kesäkurpitsaa, sipulia ja paprikaa. Näiden kanssa söin erilaisia lihatuotteita, kalaa ja salaatteja.
Lopuksi
Ruokavalioni muuttui radikaalisti huonompaan sen myötä, kun ranteeni murtui kohtuullisen pahasti. Olin kaksi kuukautta sairaslomalla, enkä yksinkertaisesti kyennyt tekemään ruokia, joita olin tottunut syömään. Henkiriepuni pitimiksi työntelin joka päivä pakastepizzaa uuniin. Elimistö kesti tätä peräti kuusi viikkoa, kunnes jotakin paukahti. Yht’äkkiä vatsa alkoi pingoittua ja turvota, rasvaakin alkoi elimistöön kertyä.
Nykyään syön vähähiilihydraattisia aterioita yhden tai kaksi päivässä. Toinen ateria voi sisältää hiilihydraatteja enemmänkin. Urheiluharrastusten parissa otan harjoittelun päätteeksi palautusjuomaa, jossa on paljon hiilihydraatteja ja kohtuullisesti myös proteiineja. Omien tuntemusteni mukaan palautusjuoma toimii hyvin kohdallani enkä ole harjoittelun jälkeen läheskään niin väsynyt kuin niinä kertoina, kun olen juonut vain vettä.